Love.

Moi!
Nyt aattelin puhuu teille rakkaudesta. Hahha, ei oo joo tylsää tai mitään :D
Mut nii, mitä rakkaus oikeestaan tarkottaa? Ku on monenlaista rakkautta. Ystävä rakkautta, Perhe rakkautta ja ihan rakkautta rakkautta.
Teille on sanottu tai itekkin ootte varmaa sanonu ystävälle et "mä rakastan sua!". Se tarkottaa ainakin mun mielestä et se kyseine ystävä on sulle nii tärkee et rakastat sitä. Sitte mua ärsyttää jos vaikka halaa takaapäin tai silittää tyttäpuolista kaverii, nii et "hyyyi, lesboo". Tekeeks se musta lesbon jos mä ny haluun osottaa mun välittämisen hellyyden osotuksilla? Ei ainakaa mun mielestä. Mua ei ainakaa hävetä halata tai muutenkaa osottaa hellyyttä mun kavereita kohtaa julisilla paikoilla. Ja voin iha tässä ylpeenä sanoo et rakastan mun kaikkia kavereita, koska ne jaksaa mua ja mun hulluja juttuja!

Sitte, kaikkihan me rakastetaa meijän perhettä?! Tai no ainakin mä.
On toki päiviä jolloin tekis mieli sanoo suorat sanat vanhemmille. Mut eise sitä tarkota etteikö niitä rakastais.
Täytyy osata arvostaa sitä, et sun vanhemmat on suonut sulle sun elämän.
Ja miettikää, ne tekee kaikkensa että ne sais sut iloiseks. Ne käy töissä et ne sais esim vaikka ostettuu sulle sen uuden puhelimen minkä sä haluat. Tai että ne suostuu vaikka ny tekemää lettuja että sä saisit syötyy niitä. On toki niilläki huonoja päiviä, jolloin tuntuu et ne ei jaksais sua. Mutta se ei oikeuta huutaa nille et ne ei välitä , sillä kyllä ne välittää!

Sitte, varmaa jokaine on ollu ihastunu? Ja jos ei, nii ei siinäkää mitää väärää ole.
Mutta jos on ollu ihastunu, nii tietää ne tunteet mitä se ihastuksen kohde herättää. Iloa, jännittyneisyyttä, ujoutta jne.
Ja luin et jonkun tutkimuksen mukaan, jos on ollu ihastunu samaan henkilöön yli 3 kk nii sitte on rakastunu.
Itte en voi sanoo et oon ollu rakastunu, vaikka joskus on siltä tuntunu. Ja jos jotakin kiinnostaa nii oon mä seurustellu, mut ei sitä sillee voi seurusteluks sanoo ku kesti vaa kuukaude ja se oli kutosella.
Moni teistä myös varmaa aattelee et "oon forever alone kukaa ei rakasta mua". Mutta arvatkaas mitä mä sanon?! Lopettakaa itse säälissä pyörimine ku kyllä te löydätte itselleni rakkauden, mutta ette ehkä iha vielä tän ikäsenä. Se elämän rakkaus voi tulla vastaan vasta esim 40 vuotiaana, mutta tosi rakkautta kannattaa odottaa. Mä myönnän et ittekki oon sanonu et oon forever alone, mut empä sano enää! Tajusin nimittäin että rakkautta kannattaa odottaa, eikä ajatella että se ei koskaa tuu sun kohalles.

Mut joo tässä oli tätä mun selitystä rakkaudesta :D jokasella on tietty oma käsitys rakkaudesta.
Mut kommentoikaa tykkäsittekö ja ei mul muuta, bye!
xx milla